Hämeenlinnan kamppailukeskus ry
Hämeenlinnan kamppailukeskus, joka tunnettiin pitkään nimellä Kushin-Kan ry:n, on Hämeenlinnalainen kamppailulajien erikoisseura, jossa harrastetaan Wadoryu karatea, Hokutoryu ju-jutsua, Kenjutsua ja Kickboxingia sekä Brasilian Jiu-jitsua.
Seurassa harjoittelee ja ohjaa henkilöitä, jotka ovat toimineet seurassamme alkuvuosista alkaen. Mm. Jari Nieminen joka on ollut mukana ensimmäiseltä karaten alkeiskurssilta alkaen. Jari on myös seuran kilpailijoista ensimmäinen, joka on tuonut seuralle Suomen mestaruuden, karatessa nuorissa -79.
Hämeenlinnan kamppailukeskus on aktiivinen seura, jonka harrastajat ja kilpailijat osallistuvat aktiivisesti eri lajien leireille ja kilpailuihin kotimaassa sekä ulkomailla. Seura järjestää toimintaa eri lajeista kotikaupungissaan valtakunnallisessa mittakaavassa. Palvelemme myös erilaisia ryhmiä kuten turvallisuus alan henkilöitä, päiväkoteja, kouluja, ym, jotka ovat kiinnostuneita seuramme edustamista kamppailulajeista.
Seuran historiaa
Karatea on harrastettu Hämeenlinnassa vuodesta 1969 alkaen. Laji tuli Hämeenlinnaan Erkki Koskelan toimesta. Hän oli hakenut oppinsa Helsingistä Meido-Kan ry:n salilta. Vuonna 1972 karate perustettiin Hämeenlinnan judoseuraan omaksi alajaokseksi. Halu parantaa karaten harrastamismahdollisuuksia Hämeenlinnassa, johti elokuun 14. päivänä vuonna 1976 seuran perustamiseen. Perustamisen puuhamiehenä toimi Koskela ja 10 muuta perustajajäsentä. Kushin-Kan ry järjestämällä ensimmäisellä karaten alkeiskurssilla oli n. 40 henkilöä. Harjoitustilana toimi silloinen tyttölyseo, nykyinen Kaurialan lukio. Vuonna 1976 otettiin käyttöön myös nimi Kushin-Kan ry. Vapaasti suomennettuna Kushin-Kan tarkoittaa ponnistusta. Lyhyesti ja ytimekkäästi seuramme nimi suomeksi on siis Hämeenlinnan Ponnistus.
Hokutoryu ju-jutsu liitettiin seuraan vuonna 1991. Lajin Hämeenlinnaan toivat Jari Nieminen ja Anna Leena Riekkola. Ensimmäisellä peruskurssilla, joka järjestettiin seuran jäsenille, harjoitteli n. 20 henkilöä. Ensimmäinen yleinen kurssi järjestettiin vuonna 1992, jossa harjoitteli 30 henkilöä.
Nieminen ja Riekkola ovat tuoneet Hämeenlinnaan myös kickboxingin eli potkunyrkkeilyn. Kurssitoiminta lajista aloitettiin vuonna 1993, jolloin ensimmäisellä alkeiskurssilla oli yli 100 henkilöä.
Nuorisotoiminta Hämeenlinnan kamppailukeskus ry:ssä
Nuorisotoimintaa on ollut vuodesta 1984 alkaen eli melko aikaisessa vaiheessa kun katsotaan tämän ikäisille suunnattua karatetoimintaa Suomessa. Karate-Kids lastenliikuntaleikkikoululaisten harjoitukset 3-6 -vuotiaille on seurassa aloitettu vuonna 1993, ensimmäisenä Karateliitossa ja Karateseuroista Suomessa.
Nuori-Suomi sinetin seura sai vuonna 1992 ensimmäisen kahden muun Karateseuran kanssa Suomessa. Sinetti on laatustandardi hyvin tehdystä nuorisotyöstä. Pohjolan Nuori Suomi-palkintonnon seura sai 1993 ja Pro Nuori-Suomi sinetin vuonna 2004, niin ikään hyvin tehdystä nuorisotyöstä sekä nuorisotoiminnan edistämisestä karatessa. Vuonna 2010 seuralle myönnettiin tunnustuspalkinto ansiokkaasta juniorityöstä. Palkinnon perusteena oli erityisen ansiokas toiminta Opetusministeriön, Nuori Suomi ry:n ja Karateliiton valtakunnallisessa Panda-junioriprojektissa, jonka tarkoitus oli tarjota ala-asteikäisille liikunnallinen lajiesittelytunti.
Harrastuksen aloittaminen
Peruskurssille tultaessa harrastajalta ei vaadita mitään erityistaitoja, sillä normaali peruskunto ja liikkuvuus riittävät. Peruskurssin aikana harjoitellaan kullekin lajille ominaisia tekniikoita ja kurssit pitävät sisällään paljon yleiskuntoa nostattavia harjoitteita sekä liikkeitä. Liikkuvuus sekä koordinaatio kehittyvät harjoittelun myötä.
Varsinaisen peruskurssin jälkeen harjoittelijat siirtyvät edistyneempien harrastajien ryhmään harjoittelemaan. Jokainen ryhmä harjoittelee kuitenkin omalla tasollaan lajia, joten samantasoista harjoitteluseuraa löytyy aina.
Alussa harjoittelu onnistuu verryttelyhousuissa sekä t-paidassa. Kullekin lajille ominaisia harjoitusvälineitä ja asusteita hankitaan myöhemmin peruskurssin edetessä. Nämä ovat tarpeen, sillä esim. ju-jutsussa erilaiset heitot vaativat kestävästä kankaasta valmistetun asun joka ei repeä kovassakaan käytössä.
Väkivalta ei kuulu kamppailulajien harjoitteluun. Harjoitukset ovat kurinalaisia ja kamppailija kunnioittaa aina treenikavereitaan. Kamppailulajien harjoittelu vaatii pitkää pinnaa sekä nöyrää asennetta. Oikotietä ei ole.
Harjoittelun kustannukset muodostuvat harjoitusmaksuista, harjoitteluvälineistä ja vakuutuksesta. Seura ei vakuuta harrastajia, joten tarkasta oma vakuutusturvasi. Varusteet lajista riippuen kustantavat 50-100€.

Eteneminen lajeissa
Jokainen etenee lajeissa peruskurssin jälkeen omaa tahtiansa. Kaikki voivat kehittyä itsepuolustuksessa paremmaksi, mutta kaikista ei tarvitse tulla mustan vyön haltijoita.
Harrastajat jaetaan vyöasteisiin taitojensa mukaan. Alemmat vyöasteet ovat kyu-asteita, joiden jälkeen seuraavat mustan vyön dan-asteet. Suomessa on laajimmin käytössä viiden kyu-arvon järjestelmä. Aloittelijan vyö on valkoinen. 5. kyu käyttää keltaista, 4. kuy oranssia, 3.kyu vihreää, 2.kyu sinistä ja 1.kyu ruskeaa vyötä. Ruskean vyön jälkeen alkavat mustan vyön dan-arvot 1.dan -asteesta ylöspäin.
Monissa itämaisissa lajeissa käytössä oleva vyöarvojärjestelmä kuvaa ennen kaikkea haltijansa teknistä osaamista. Vyöarvot myönnetään pääsääntöisesti testi- eli graduontitilaisuudessa, jossa kokelas esittää kyseisen vyöarvon edellyttämät tekniikat. Paitsi teknisiä suorituksia, varsinkin ylemmissä vyöarvoissa kokelas joutuu esittämään myös käytännön osaamista ottelemalla. Budolajeissa musta vyö, eli 1. dan-arvo on ensimmäinen ns. opettaja-aste, jolloin myös alempien vyöarvojen opettaminen ja harjoitusten ohjaaminen on yksi kriteeri dan-arvon saamiseksi. Mustan vyön saaminen kestää useita vuosia ja vaatii pitkäjänteistä harjoittelua.
Vyöjärjestelmä toimii hyvin oman teknisen osaamisen mittarina, jos lajissa ei kilpaile. Ohjaajalle vyön väri kertoo myös harrastajan yleisin tason ja helpottaa näin isojen ryhmien ohjaamista.